Kesäkuussa laitoin viimeisimmän ehkä hieman vielä katkeran blogipostauksen, jossa vihdoin myönsin itselleni, kuinka T oli paska poikaystävä ja otin vaaleanpunaiset lasit pois päästä. Viimeisten itkujen jälkeen päätin ladata itselleni ensimmäistä kertaa Tinderin (jee?). Kokemus oli ihan jees, varsinkin näin introverttina toimi se, ettei kukaan voinut laittaa suoraan viestiä. Päätin kokeilla toisiakin sovelluksia ja latasin Badoon. Badoossa oli se erona, että niitä viestejä pystyi laittamaan suoraan. Mikä tuntui hieman ahdistavalta ajatukselta, mutta keskustelut pystyi päättämään. Tulihan siinä viestiteltyä ja muutamaa tyyppiä nähtyäkin tuon kesän aikana, mutta sitten Badoossa tuli viestiä eräältä mieheltä.
Täytin heinäkuun 14. päivä 31 vuotta ja ikähaitari deittisovelluksissa oli 30-38/40 vuotta. S on seitsemän vuotta vanhempi. Meikän periaatteissa oli deittiprofiileissa, että tyhjät profiilit, huonot kuvat (aurinkolasit, paidaton, metsästyskuvat yms.) ja ei natsaava profiili (tupakoitsija) oli automaattisia rukseja/svaippauksia vasemmalle. S:n profiili oli ihan ok, vaikka sieltä löytyikin semmonen lääh puuh matskua oleva kuva (hyvin hyvin lievä, hyvän maun rajoissa). Pelkkä moi tuntui monen keskustelun jälkeen tylsältä aloitukselta ja olin jo kahden vaiheilla, jätänkö vastaamatta vai en. Aiempi kokemus L:n kanssa vaikutti kuitenkin siihen, että samahan tuo on keskustella ja katsoa, millanen mies siellä ruudun takana on.
S oli suorasukainen, halusi tavata suht heti. Se passasi mulle, sillä en jaksanut kierrellä kuin kissa kuumaa puuroa. Sovittiin sit ekat treffit 13. päivä (en maininnut seuraavan päivän synttäreistäni). Puhuin treffien aikana kuin demonin riivaama (eli asiaan riitti koko ajan :D), ainakin näin jälkikäteen siltä tuntui. Toisaalta ehkä siinä kans vaikutti aiempien treffien kokemukset siitä, että vastaparista ei saanut hirveästi puhetta irti. Mutta sitten kans vähän kuin vuosia sitten A:n kanssa, se keskustelu oli niin helppoa. S:llä oli samalainen aura, helppo olla ja puhua, ihan sama miten siinä sitten käy. Kolme tuntia meni äkkiä ja mulla oli tosi kivaa. Hänen kanssaan pystyi puhumaan mistä vain, näin ekoillakin treffeillä. Kiitin myöhemmin kivoista treffeistä. Päätettiin sit tavata toisen kerran, tällä kertaa uimarannalla nauttien kesästä ja höpöteltiin taas siinä. S ulkalsi puhua sellasista asioista, mistä kaikki ei välttämättä haluais ollenkaan puhua puolituntemattomalle ihmiselle. Rannalla oli taas kivat treffit.
Kolmas tapaaminen meni siinä, kun käytiin kävelemässä Koivusaaressa ja höpöteltiin kans siellä. Päädyttiin lopulta reissun jälkeen käymään hänen luonaan ja kattomaan leffaa. Loppuilta olikin sit sellasta Netfli&chill tyylistä (lol). Näin demiseksuaalina mietin vaan jälkikäteen, eteninkö kenties liian nopeaan tilanteessa ja stressasin sit kaikkea muuta kans samalla. Nähtiin yhen kerran sit uimarannalla ihan uimatarkoituksessa ja olin sillon hieman etäinen. En vaan osannu oikein siinä tilanteessa sanoa tai tehdä mitään.
Töissä tuli häslinkiä koronan takia ja työn uuvuttavuus rasitti jo entisestään stressaantunutta päätä, niin laitoin viestillä, et nyt ei pysty eikä kykene, et voisitko olla laittamatta viikonloppuna viestiä. Tyyppi oli oikeasti kiva enkä halunnut alkaa ghostaamaan häntä, joten siksi viesti. Ymmärsi tilanteen ja sano, et laita ku oot valmis ite.Viikonloppu meni, laitoin viestiä. Olin sairastellut nielurisatulehdusta jo tuossa aiemmin ja se alkoi oireilemaan taas uudestaan. Olo meni lopulta niin paskaksi, että päädyin menemään ihan päivitykseen asti, koska en pystynyt nielemään edes omaa sylkeä. Kipu oli kovaa ja särkylääkkeitä meni todella paljon. Ilmoitin sit asiasta S:lle viestillä, et tämmönen tilanne. Toisen huoli meikän tilasta ja se et kaveri laitteli mulle meemejä (tossa vaiheessa kivut oli jo niin kovia, et nauraminenkin sattui, mut toi ajatus piristämisestä oli niin sydäntäsulattavaa).
Siinä sitten kun selvisi korvapoliklinikalta lääkittynä ja puudutteista sekavana kävi vaan mielessä, miten toinen oli yrittänyt piristää hädän hetkellä. Halusin nähdä S:n uudestaan.
Olin deittailun alkaessa päättänyt itselleni, etten tee aloitetta suhteen aloittamisesta. Noh. Niin oli myös S. Monen tapaamisen ja viestittelyjen jälkeen tuli puheeksi mitä me ollaan. Poistin Tinderin ja Badoon. Myöhemmin S teki saman. Loppujen lopuksi tässä kävi nyt sitten niin, että alettiin sitten seurustelemaan elokuun 24. päivä, minun aloitteesta :D Jos jotain hyvää tulee elämässä vastaan, niin sitä pitää tavoitella eikä odottaa, että käy hyvä tuuri.
S:n kanssa olo on kuin olisi saavuttanut vihdoin sisäisen rauhan, tässä on se oikea paikka missä mun pitää olla. Turvallinen, ihana, lämmin, hauska, komea, vahva, huolehtiva ja tärkeä. Sellainen ihminen, jonka kanssa uskaltaa olla täysin oma itsensä, puhua vapaasti eri asioista eikä tarvi pelätä koko ajan sitä, että tekisi tai puhuisi jotain väärin ja se johtaisi automaattisesti eroon ilman mitään keskusteluja. S:llä on kaksi lasta, joten otetaan tää meidän tilanne sen kannalta hitaasti. Rehellisesti ottaen vähän pelottaa mitä pojat ajattelee meikästä. Tykkäiskö ne musta vai oisinko joku outo täti, joka vie isin huomion? Mut kaiken ottaen huomioon, odotan mielenkiinnolla ja innolla, mitä tästä tulee. Hassua kokea molemminpuolisia tunteita ja olla sellaisen kanssa, joka ns. puhuu ja pussaa.
Kiitos S kun et säikähtänyt meikää silloin ekoilla treffeillä ❤️❤️
0 Kommentit
Hyvänmakuiset lääkkeet eivät auta